~ Päiväkirja 2007 ~ 

 | Tammi  | Helmi | Maalis | Huhti | ToukoKesäHeinä |  EloSyysLokaMarrasJoulu

Tammikuu

Mami uhkaili/uhoili viime yönä, että meinaa pudottaa 10 kiloa painoaan, joten lenkkeilyä kuitenkin on tiedossa. vuoden ekana päivänä ei ole lunta ja sataa vettä. Mamin uudenvuoden lupauksesta johtuen uskoisin, että jokapäiväiset lenkkeilyt on taattu. (010107/SP)

Ekalla viikolla on käyty parilla pitkällä lenkillä, tiistaina oikein pururadalla. Mami on ilmeisesti enää 9 kg päässä tavoitteestaan. Minä sain Lappalaiskoira Webringin kunniapalkinnon, koska olin käynyt kiertelemässä. Mami väitti, että me oltiin vähän laiskoja, mutta on me käyty rinkiläisten sivuilla myös Lapikas.netin foorumin kautta. 

Oho, jo kolme viikkoa tätä vuotta kulunut. Nyt kuuluu taas hyvää, kun tällä viikolla tuli vähän lunta. Mami on tosi tyytyväinen, kun ei tarvitse minulta jokaisen lenkin jälkeen tassuja ja mahakarvoja (ja lattioita) pyyhkiä. Mami on kuulemma lenkkeillyt sen verran, että kolmen kilon verran joululaatikoita ja -karkkeja on hävitetty kropasta. Minun mielestä hän on ollut vähän liian pitkään töissä :/ Laskelmieni mukaan tänään oli viikon kuudes päivä eli lauantai. Lähtivät aamulla normaaliin tapaan uimaan ja sukeltamaan. Kotiin tultua mami heitti eväsleivän ja omenan laukkuun, rapsutti minua korvan takaa ja sanoi tulevansa muutaman tunnin päästä. Siis meni TAAS töihin! Mami on lörpötellyt meidän tekemisiä Lapikas.netin foorumissa, pitää käydä sieltä katsomassa, mitä on tapahtunut :)  Mami menee kuulemma ensi viikolla Jyväskylään messuille ja minun pitää olla kahdestaan pappan kanssa. Kolme yötä... 

Helmikuu

Mamilla on ollut töissä kiire ja vähäisen vapaa-ajan hän on yrittänyt käyttää minun ja itsensä hyvinvoinnin edistämiseen. Tammikuussa mami oli messumatkalla Jyväskylässä - siis poissa kokonaiset kolme yötä! Minä pidin vahtia sängyn vieressä ja ulko-ovella, mutta piippailustani huolimatta mami pysyi poissa. Kävimme pappan kanssa hänet hakemassa Loimaalta juna-asemalta torstai-iltana, voi sitä riemua! Mami rapsutti minut ihan pökerryksiin ja vasta sitten pussasi pappaa. Täytyyhän se joku nokkimisjärjestys olla...

Kotiin paluun jälkeisenä lauantaina mami kävi pappan kanssa katsomassa viikon ikäisiä Suomenlapinkoiran pentuja. Mami sanoi, että ne ovat suloisia, mutta onneksi silmät olivat vielä kiinni, ettei tullut mieleen alkaa varailemaan. Mami kuulemma hakee minulle pikkuveljeä, mutta sen pitäisi kai olla saman värinen kuin minä tai vaaleampi. No, jokaisella on omat oikkunsa. Kunhan se nyt vaan jostain löytyisi se pikkuveikka, joka voisi tulla meille.

Juu, nyt siis on jo ollut kunnon pakkasia, melkein -30 astetta täällä Hämeessäkin. Pakkasesta huolimatta kävimme päivittäin tekemässä lenkkejä. Mami määräsi minulle "sisätarhaa" sellaisiksi päiviksi, kun pakkasta oli -20 tai enemmän. Taisi siinä mennä yksi tuulinen -15 asteinenkin. Minä osaan olla siivosti päivän sisällä. Tassunpainaumat päiväpeitolla paljasti mamille sen, etten osaa pedata sänkyä... Siis oli vähän ikävä ja kun sänky tuoksui kaikkein eniten mamille, niin menin katsomaan, josko hän olisi sinne peiton alle mennyt piiloon.

Helmikuussa on tapahtunut muutakin, mutta siitä kerron enemmän viikon parin päästä. Mami on ollut viimeksi kipeänä pääsiäisenä - eli yli 10 kuukautta sitten - ja nyt taitaa iskeä flunssa. Aika moni kaveri kuulemma on ollut oksennustaudissa, yäk. (180207)

Aamulämpötilat tällä viikolla -20 molemmin puolin. Mami parina aamuna hidasteli töihin lähdön kanssa, että alkaako tuulemaan vai voiko minut jättää tarhaan muutamaksi tunniksi. En joutunut sisäkoiraksi. Perjantaiaamu oli oikein aamujen aamu: kaikki juoksivat ristiin rastiin ja huusivat minkä kurkusta lähti... Mamin mies oli menossa seitsemään töihin, mamilla oli liukuma-aamu, eli menisi viimeistään kymmeneen. No, miespuolinen meni ulos ja tuli hetken päästä takaisin:

- ...keleen Volvonp***a lähde käyntiin!
- eiks se ollutkaan lämmityksessä?
- no oli mut radio oli ollut yön päällä ja akku on tyhjä!

Mamin käytöksestä päätellen hän ei tiennyt, mitä mies meinasi tehdä. Muuta kuin mennä vaatteet päällä sänkyyn selälleen - ilmeisesti odottelemaan akun latautumista? No, mami soitti parille työkaverilleen, jotka olivat jo töissä (siis ennen seitsemää!) Kolmas oli vielä kotonaan hammasharja suussa ja hän lupasi tulla hakemaan mamin töihin ohikulkumatkalla. Niin mamin mies pääsi ajoissa töihin.

Mamin työkaveri Ulla tuli (miehensä uudella autolla) ja me menimme ulos. Jäin istumaan keskelle pihamaata katsomaan, että siinäpäs on vieras auto, näetkös mami? Mami sanoi, että ei mitään hätää, mennään tarhaan ja niin minä menin. Mami antoi minulle "tarhanamin" ja sanoi, että nähdään muutaman tunnin päästä. Iltapäivällä mami tuli saman Ullan kyydissä kotiin.

Umu käyttäytyi todella mallikelpoisesti, kun Ulla tuli aamulla meille. Umu katseli pihamaalla, että joo, siinä on auto joka ei ole meidän, mutta entäs sitten. Ja kun pyysin menemään tarhaan, Umu meni sinne. Ulla "vähän" ihasteli, miten fiksusti Umu käyttäytyi aamulla. Iltapäivällä kotiin tultua päästin Umun tarhasta. Ulla jäi autoon kännyköimään ja Umu meni katsomaan kuskin oven viereen, että kukas se sinä olet, kun et meinaa meidän pihamaalta pois lähteä. Tuijotus palkittiin ja Ullan oli pakko tulla autosta ulos rapsuttelemaan Umua. 

Maaliskuu

Helmikuun alussa kävimme Umun kanssa lonkkakuvauksessa. Kolme viikkoa tuloksia piti jännityksellä odottaa, kunnes maanantaina 26.2. postilaatikossa oli ilmoitus Kennelliitosta saapuneesta kirjatusta kirjeestä. Lonkkatulos oli A/B! Olin todella tyytyväinen. Kevätkokouskiireet painaa päälle ja nyt kotisivujen värkkäämistä tärkeämpää on huolehtia Umun ja emännän kunnosta. (110307)

Huhtikuu

Hitsi kuin aika on mennyt! Palasin Roomasta jo 1,5 viikkoa sitten. Sen jälkeen en ole tehnyt juurikaan muuta kuin istunut päivät työpaikalla ja illat kotona koneella valmistautumassa sukellusseuran kevätkokoukseen. No, kokous oli viime perjantaina ja sen suhteen kaikki hyvin. Umu saa sanoa muutaman sanan:

Mami oli pois kotoa monta yötä... Ensimmäisenä iltana oli vähän vaikeaa, mutta kun tajusin, ettei se nyt kotiin tule vaikka kuinka odotan, niin pakko vaan oli yrittää mamin miehen kanssa tulla toimeen. No ei vaan, kyllä hän tykkää minusta vähintään yhtä paljon kuin mamista? Vai kummin päin se nyt pitäisi sanoa, ettei kukaan loukkaannu.

Mami suunnittelee jotain nelijalkaista perheenlisäystä, joka ei ilmeisesti tule meille asumaan. Siitä ehkä kuulemme hiukan myöhemmin lisää. Minun karvoja on tiirailtu tavallista tarkemmin ja jotain antidopinglistoja on luettu tarkkaan. No, tänään on kolmelle eri tilille maksettu, että pääsisin mamin kanssa juoksentelemaan kehään! Ensimmäinen koetus on jo kolmen viikon päästä Ypäjällä. Mami sanoi, että menee varmaan tosi hyvin :D kun ei olla harjoiteltu... No, viimeistään sitten jatkan tätä huonosti hoidetun sivun kirjoittamista. Tänään käytiin pitkällä kävelylenkillä. Paljon oli hajuja, mutta mami vaan intoili, että on jotain leskenlehtiä paljon. Minun mielestä ne olivat jotain typeriä keltaisia kukkia? (010407)

Mami oli käynyt kylässä, mistä tuli mukana SLK-narttujen hajua. Sitten hän tuoksui epäilyttävästi pienelle SLK-tytölle... Veikkaisin alle kolme kuukautta? Ja vähän kissallekin haisi. Missähän lie käynyt, kun niin myöhään tuli. Joku ihmeellinen rautalankahäkkyrä hänellä oli Rellun takaosassa? (Se on koirankuljetushäkki eikä mikään häkkyrä)

Kävin viime torstaina Kaarinassa katsomassa alle 5-vuotiasta leikattua SKL-urosta. Appiukolle piti siitä kotivahtia tehdä, mutta hänen vaatimukset koiran suhteen olivat semmoiset, että rotua myöten kaikki oli aivan väärin... Oli liian kiltti, ei haukkunut tarpeeksi vihaisella äänellä - eikä järin pelottavan näköinenkään ollut. Kotivahtina olevan koiran tehtävä on minun mielestä vain ilmoittaa, jos joku tulee. Ei tarvitse räksyttää ohikulkujoille. Ja sen jälkeen kun omistaja on hyväksynyt vieraan, niin koira on hiljaa ja kiltisti...? Toimiiko se näin? 

No, minä sitten vaaleanpunaisten lasieni läpi maailmaa tiiraillessa ajattelin, että jos Umu ja Tessu voisivat tavata jossain "ei kenenkään maalla" ja tutustua vähän toisiinsa, niin joskos se Tessu voisi tulla meille. Minusta tuntui, että omistaja olisi tällaiseen järjestelyyn suostunut, mutta minua varoiteltiin pääsiäisen aikana usealta taholta, että kahden erillään varttuneen aikuisen uroksen toisiinsa totuttaminen on aika haasteellista ja vissiin mahdotonta. Kun minä en todellakaan halua viedä kumpaakaan koiraa paikattavaksi. Toivottavasti Tessu löytää ennen kesää uuden kodin.

Mamilla on kauhea kiire, mutta onneksi hän käy minun kanssa joka päivä lenkillä. Nyt kun on taas jonkin aikaa ollut jokseenkin hyvä sää, niin on tehty arki-iltoinakin yli tunnin kävelylenkkejä. Mami yrittää hölkätä, mutta minä vähän rajoitan häntä - kun on NIIN paljon kaikkia kivoja keväthajuja. Eilen lähdimme lyhyelle lenkille naapuriin päin, mutta me vaan jatkoimme ja jatkoimme... No, mami pälpätti puhelimessa koko lenkin ajan! Tunti siitä kun oli kotoa lähdetty, hän lopetti kolmannen puhelun ja soitti vielä miehelleen, josko hän tulisi hakemaan meidät! Olimme tehneet monen kilometrin metsätielenkin ja tietä pitkin kotiin oli matkaa vielä nelisen kilometriä. Mamilla oli jotkut naurettavat kumisaappaat jalassa, jotka tietenkin hankasi varpaita. Hoh-hoi, ne naiset.

Minulla on tämän vuoden ensimmäinen näyttely vajaan kahden viikon päästä. Olenkin jo aika lupaavasti alkanut keventää karvaa. Mami ei ole huolestunut asiasta, vaan tämä on vielä aivan normaalia. Hännän harjaaminen on minun mielestä ihan p*******ä! Vaikka miten päin istuisin, niin aina se mami vaan sen minun hännän kaivaa esille ja alkaa selvittelemään sitä. Eilen hännästä "löytyi" liki kymmensenttinen kuusen oksa... Se tuoksui viehkosti metsälle. Sopii tämmöiselle miehekkäälle pojulle. (100407)

Aloitin tämän vuoden näyttelykauden tänään Ypäjällä. Sain punaisen nauha eli EH:n. Keltainen nauha eli kolmas sija tuli kilpailuryhmässä (AVK). Tosin meitä oli vain neljä toinen toistaan komeampaa urosta. Mamin mielestä oli hyvä, ettei enempää osallistujia ollut - varma sijoitus. Tuttuja oli jonkun verran: Helena (Umu nosti koipea kengälle!), Petra-Pauliina ja Juuso, Merja ja Tammelan kilpakumppani. Nyt ei valitettavasti ehdi enempää kirjoittamaan, kello on paljon ja aamulla pitää mennä aikaisin töihin. Pitäisi ennen yhdeksää alkavaa koko päivän kestävää koulutusta ehtiä vähän "töitäkin" tekemään. (220407)

Toukokuu

Toukokuu on jo kohta puolessa välissä?! Meillä on vuoden näyttelysesonki menossa. Yhden väliviikon jälkeen viime viikonloppuna olimme Turengissa. Umu sai laatuarvostelusta ensimmäisen ERInomaisensa! Pelkästä vaaleanpunaisesta vilahduksesta jo olin niin onnellinen ja ylpeä, etten kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että Umun vaaleanpunaisen nauhan toisessa päässä oli ruusuke. Olihan siinä jo yhdelle päivälle mahtavaa tunnelmaa, mutta että vallan sertissä oltiin kiinni. No, serti jäi saamatta, mutta meille varasertikin oli tosi iso juttu. Kertokoon Umu vielä itse, mitä kaikkea näyttelyssä teki:

Juu, hieno oli näyttelypäivän ilma. Mahtavia keväisiä tuoksuja joka puolella, mieletöntä! Mami meni taas siihen tyhmään, ettei käynyt ennen kehään menoa kanssani kiertämässä kehän ulkopuolta. Niinpä heti tilaisuuden tullen menin kehän reunaa tutkimaan, eli ensimmäisessä kaarteessa kun mami yritti vääntää vasemmalle, niin minä poikahan pyyhälsin suoraan mamin eteen. Ja siitä sitten suoraan ulos kehästä. Ja arvatkaa mitä? Mami otti ja kaatua rojahti. Siis just niin, kaatua rojahti kuin puupökkelö! Pääsi kyllä tavattoman äkkiä ylös eikä seuraavana tullut ehtinyt viedä meidän paikkaa. No sit siinä kohtaa kun oltiin kolmestaan jonkun Tapio Eerola -nimisen sedän kanssa, niin just siinä kehäsihteerienpöydän edessä oli semmoinen mieletön tuoksualue. Minä vaan haistelin sitä ihanuutta, kun se Eerolan setä katsoi suuhun ja kokeili... hmm... kokeili varmaan, että minä olen oikeassa ryhmässä. Mami yritti seisottaa minua paikoillani niin, että olisin katsellut suoraan eteenpäin, mutta kun siinä nenun alla oli se tuoksu... Loppujen lopuksi seisoin jalat harallaan kehäsihteerien teltan vieressä. Mamin kanssa juostiin vielä pari kierrosta ja minä kuulemma olin erinomainen tyyppi. Mami oli vaaleanpunaisesta ja -sinisestä ruusukkeestani melkein poissa tolaltaan. Kuvassa vielä olisi pitänyt seisoa asennossa, mutta siihen minä en enää suostunut. Ruusukekuvat otettiin istualtaan ja sillä hyvä. Ensi viikonloppuna kuulemma pääsen Pöytyälle siskolikan kanssa. (100507)

Kohta on jo kesäkuu, eikä tänne taas ole moneen aikaan mitään kirjoitettu! Pöytyän näyttely meni ns. persiilleen. Olin ainoa "vaalea" rotuni edustaja. Kehässä esiintyminen oli omituista, käveltiin ympyrää! Mami selitteli vaan jälkeenpäin, ettei hän arvannut alkaa juoksemaan, koska siihen mennessä jokainen tässä kehässä olleen SLK:n ihminen oli kävellyt. No, sieltä tuli sininen nauha eikä siitä sen enempää. Mami sanoi, että nyt on sit kaksi tuomaria, kenen kehään ei tarvitse mennä... Minä olen voinut melkoisen hyvin. Mamilla on ollut toukokuun kestävä uinti- ja sukelluskielto silmäleikkauksen takia. Lenkillä on käyty tosi ahkerasti. Välillä mami tökkii minua kylkiin ja kyselee, olenko yht'äkkiä paisunut! Hän ei tunnu ymmärtävän, että minulla on karvanlähtöaika tulossa ja jotenkin vaan se pohjavilla nostaa päällimmäisiä karvoja pörhölleen ja kieltämättä olen vähän tuhdin näköinen. Mami kävi viikonloppuna Itä-Suomessa siskonsa kanssa. Olin pappan kanssa kotona. Kyllä hän osaa minua hoitaa ja pitää hyvänä, mutta siitä huolimatta... minun oli vähäsen ikävä mamia ja illalla hiukan piipittelin... Tänään mami oli Turussa silmätarkastuksessa ja kaikki on kuulemma hyvin. Hän kävi illalla uimassa ja jollekin ihme kloorille haisevana hän vei minut iltalenkille. No ei se haju paljon haitannut, kun menin metrin edellä. Mami menee aamulla aikaisin töihin, joten nyt taidamme mennä nukkumaan.  (280507)

Kesäkuu

Talviturkit pois! Lapion Umun sivuilta tänään talviset värit pois. Ja melkein eilen heitin omani. Olin eilen avovesisukelluksella - edellinen kerta oli 11.8.2006 - ja kokeilin kolmen vuoden tauon jälkeen märkäpukua. Sekin oli numeroa liian suuri, joten vettä pääsi sisään kasvo-, ranne- ja nilkkamanseteista. Pahin paikka on niska ja lapojen väli. Vesi ei ehdi yhtään lämmetä, kun se holahtaa leuan alta huppuun ja sitä kautta niskaan ja suorinta tietä suoraan ristiselän kuoppaan...

Eilen luulin, ettei ollenkaan pääse lenkille! Aamulla nuo ihmiset eivät menneetkään hallille kun kuulemma kevätkausi on päättynyt. Mutta moneksi tunniksi kuitenkin lähtivät "kauppaan". Ja kun sieltä tulivat, alkoivat pakata autoa ja lähtivät sukeltamaan... Mami sanoi, ettei parinkymmenen asteen "paahteessa" tämmöisen karvaturan kanssa voi lähteä lenkille, kun saattaisin läkähtyä. Puhui varmaan itsestään, kyllä minä pärjään. No, aurinko oli jo menossa nukkumaan, kun mami lähti lenkille. Hölkättiin kaikki ylämäet, mutta alamäet ja tasaiset kohdat käveltiin. Mami tosin harppoi semmoista kävelyvauhtia, että minä oikeastaan sain hölkätä koko ajan. Mamin mies meni tänäänkin sukeltamaan ja jäin vahtimaan mamia. Olikin tavallista enemmän hommia, kun tiellä meni polkupyöräilijä, muutama auto ja kaksi skootteria. Korvessa asutaan ja meininki on kuin... No, mitä ne nyt onkaan kun on paljon ihmisiä ja liikennettä. En minä tiedä, mutta eipä minun tarvitsekaan. (030607)

Juhannus meni ja arki tuli. Voidaan oikein hyvin. Pappa aloitti tänään kesäloman ja meni viikoksi mökille. Koska kyseessä on "aktiiviloma" (sukellusreissuja vissiin joka päivä), niin minä katsoin parhaaksi pysyä kotivahtina. Sitä paitsi mami on kotona kaikki illat... Tänään käytiin lenkillä ja mami teki jotain tylsiä paperihommia tietsikan ääressä monta tuntia. Jatkamme joskus heinäkuussa kirjoittelua (250607) 

Heinäkuu

Kesälomailua!

Elokuu

Jahas, täällä sitä taas ollaan! Paljon on kesällä kierrelty ympäri Suomea ja paljon uusia paikkoja ja uusia tuttavuuksia tehty. Olimme heinäkuussa Joensuun seudulla ja Kuusamossa. Rukalla tapasimme muutamia Suomenlapinkoiria ja ainakin yhden porokoiran. Mami on tehnyt lomareissusta albumin, mutta sitä ei vielä ole julkaistu täällä sivuilla, koska aivan kaikilta ei ole saatu "julkaisulupaa"... 

Viikko sitten olimme Tammelassa Erjan luona kasvattajatapaamisessa. U-pentueesta oli kaikki paikalla, ekasta eli T-pentueesta Mette ei päässyt ja Juuso tuli myöhemmin. Oli kiva, että mamikin näki kaikki minun sisarukset. Minä tykkäsin kaikkein eniten siitä, että tapasin pitkästä aikaa Kemu- ja Seni siskot! Kemu erityisesti oli mieluinen tavata, koska Kemu asuu nykyään Karkkilassa uudessa perheessä. Tietty Karkkilaan ei ole pitkä matka ja kun nyt perheen tapasimme, niin eihän sitä koskaan tiedä, missä törmätään. Mutta paljon mukavia ihmisiä siellä oli, sanoi mamikin. Sade vähän harmitti, mutta onneksi Erjalla on terassi ja telttakatos, niin kukaan ei kastunut. Tai no mami kasteli itsensä, kun hän ei pystynyt istumaan kauhean pitkään paikoillaan. Selkä kuulemma on kipeä. Minä en ole mitään huomannut, koska lenkeillä hölkätään entistä enemmän. Mami kyllä on alkanut ulkoiluttamaan lenkkareitaan ilman minua. Yksikin ilta mentiin yhdessä pari kilometriä, sitten mamin mies tuli perässä autolla ja kävimme Forssassa. Kotimatkalla mami jäi autosta 1,5 km ennen kotia hiekkatien varteen. Muutaman minuutin päästä hän tuli tarhan viereen naama punaisena puhisten ja kehui, että edellisellä kerralla kun minä olin hänen mukana samaa matkaa hölkätessä, niin aikaa meni kuusi minuuttia enemmän. Mahtoiko hän tarkoittaa, että minusta on ollut vaivaa? Ei varmaankaan. Minä olen kerta kaikkiaan niin ihana, etten ole kenellekään vaivaksi. Mamilla on kuulemma jotain asiaa tähän väliin:  Erjalle hirmuisen paljon kiitoksia tapaamisen järjestämisestä ja maukkaista tarjoiluista! Kiva, kun olit saanut niin paljon porukkaa liikkeelle väliltä Espoo - Lapinlahti! 

Kesäloma on siis loppunut. Mami on ollut jo viikon töissä. Eka viikko oli kuulemma niin rankka, ettei viikonloppuna tehty juurikaan mitään. Tai käytiin kahdestaan kävelemässä yli tunnin lenkki. Päivällä ei ollut kovin kuuma, aurinko paistoi ja tuli muutama pisara vettä. Mamilla oli farkkusortsit ja hihaton toppi eikä kylmä ollut. Vesipullo oli tarpeen, paluumatkalla juotiin puoli litraa kahteen pekkaan. (190807)

Syyskuu

Mami oli töissä neljä viikkoa ja on nyt yhden viikon kesälomalla. Miksi kukaan ei päivitä mun päiväkirjaa! Kieltämättä on vähän ollut kiirettä, etten ole ehtinyt mamia patistaa. Mutta silti! Luultavasti olen saamassa oman blogin, mutta voi olla että menee ensi vuoden puolelle sekin. 

Meille tuli 1,5 viikkoa sitten ns. perheenlisäystä. Minä ja mami ei olla "niin kauhean iloisia", mutta mami sanoi, että pitää nyt vaan yrittää sietää kahta kissan rääpälettä, kun mamin mies ne välttämättä halusi... (mami huokaisi syvään ja pyörittelee silmiään). "Ne" on Tipi ja Elmo. Mami on jostain syystä kutsunut niitä Riiviöksi ja Täystuhoksi. Mami on omassa blogissaan (jota MINUN lisäksi ei vielä kukaan muu pääse lukemaan) manannut kissanpennut johonkin syvimpään - en kuulemma saa sanoa mihin. Tuholistalla on kuitenkin jo vuoden vanha sohva ja vähän vanhempi ruokapöytä.

Mamin kanssa on tehty koko alkusyksy pitkiä lenkkejä. Muutama viikko sitten oltiin kahdestaan Torronsuolla. Lähdimme liikkeelle iltapäivällä yhdeltä ja kuljimme Torron kylän läpi ja poikkesimme Hauniontielle ja siitä louhokselle. Ja suon poikki parkkipaikalle, mistä mamin mies haki meidän kuuden jälkeen (siis mies oli "yllättäen" sukeltamassa). Kävelyä tuli kuulemma 3,5 tuntia. Minua kieltämättä alkoi tympiä. Nyt tällä lomaviikolla on käyty Jokioisten ja Forssan Kaikulan puru- ja kuntoradoilla hölkkäilemässä.

Tänään lähden mamin kanssa viemään kissanpennut piikille ( :D )  Siis ei "sellaiselle piikille", vaan se on joku lällärivauvojen rokotus. Minun paperit otetaan mukaan ja katsotaan, että kaikki on ajantasalla.

Lähiviikkoina on tapahtumassa paljon uusia juttuja, mutta siitä sitten myöhemmin syksyllä. Vaikka mami ei ehdi kovin usein tänne asioitani kirjoittamaan, tiedän olevani  mamille kaikkein tärkein. Siis jos sitä mamin miestä ei lasketa - mutta ymmärtääkseni emme kilpaile samassa sarjassa. (130907) 

Lokakuu

Käydään vaan ilmoittamassa, että kaikki on ok ja hulina jatkuu. Kissat on olleet meillä jo 6,5 viikkoa ja ainakin kantavat seinärakenteet on vielä pystyssä. Mitäs siitä, jos vuoden vanhaan sohvaan vähän tuli tahroja ja pöytään ja tuoleihin pikkukynsien naarmuja....? Ja kuka käski jättää kirjahyllyyn lasivaasin ja siihen sisälle kaulakoruja yms. pikkukivaa imuriin vedettäväksi. Mamin kanssa käydään lenkillä melkein joka päivä. Mami kylläkin on käynyt jossain "salilla" pari kertaa viikossa - jostain kumman syystä tasan siitä lähtien, kun kissat tulivat tähän taloon. Puhuu jotain "omaa aikaa ettei tarvii koko aikaa passata lattialle pissaaviä ä*****tä!" (mami jostain syystä sensuroi tuon aivan itse kissoista käyttämänsä sanan). Tänään käytiin Koskella Tuijan luona. Tuija on kiva vaikka tuoksuu pitkäkarvaisille poikakoirille ja pienelle tyttövauvalle - mut oli ihan ihme reissu: Tuija katsoi mun hampaita ja leikkas mun kannuskynnet! Sain käydä lehmälaitumen vieressä haistelemassa (siellä siis ei ollut yhtään ammua, ei edes silloin, kun menimme sinne). Jahas, nyt mamilla on jotain asiaa. (171007)

Joo, pinna on ollut kissoista vähän kireällä, mutta onneksi pääsee edes viitenä päivänä viikossa töihin karkuun tätä hullunmyllyä. Nyt on ollut kai lauantaista lähtien (=tosi monta päivää!) kuivat lattiat. Tiedä sitten vaikuttiko se, että siivota tahkosin kuin mielipuoli ja roiskin sinne tänne eläinkaupasta ostamaani Wash and GetOff -ainetta.

Tein tänään jonkun palvelimen siirron jotain nappia painamalla, joka tehdään kuulemma parin päivän kuluessa. Joten voi olla, että nämä sivut katoaa bittiavaruuteen... (171007)

 

No niin, nyt vihdoinkin voin sen kertoa, että minulla oli neljä viikkoa sitten säpinää yhden tytön kans... Tyttöystäväni Milli kävi tänään ultrassa ja kyllä nyt aika vahvasti näyttää siltä, että meikäläisestä on tulossa isä... Aika huippua! Vielä pitää viitisen viikkoa odotella.

Juu, täällä ollaan pidetty peukkuja pystyssä niin, ettei meinaa olemisesta ja elämisestä mitään tulla. Jos kaikki menee hyvin ja tulisi ainakin yksi poika, niin toivottua perheenlisäystä olisi meillekin päin tulossa. Umu ei tietty tästä ymmärrä kovin paljon, mutta minä odotan innolla, millaisia käärylöitä tulee!! (241007) 

Marraskuu

Minusta tuli neljän rääpäleen isä 24.11.2007. Vähänkö hienoa!

Hemmetin webhotelli kadotti Umun sivut juuri sopivasti pentujen syntymän aikoihin! Kirjeenvaihto lahden yli oli niin ala-arvoisen typerää, etten viitsi sitä enää tähän lisätä.

Joulukuu

Mami kävi katsomassa pentujani Kauniaisissa kaksi kertaa ennen joulua. Käyntikerroilla pennut olivat noin kahden ja neljän viikon ikäisiä. Mami tuoksui jännälle, kun tuli kotiin. Semmoinen pentuvauvahaju, jonka itsekin muistan omalta pentuajaltani.

 | Tammi  | Helmi | Maalis | Huhti | ToukoKesäHeinä |  EloSyysLokaMarrasJoulu

 

Last updated: 25.03.2008

www.cimulinumur.info